Viikonlopun tarjous!

Viikonlopun iloksi tarjoamme kaikki yli 50 €:n tilaukset toimituskuluitta! Käykääpäs vilkaisemassa esimerkiksi Syyssiivous-kategoriaa verkkokaupassa, josta löytyy valikoimasta poistuvia tuotteita ja lopetettuja värejä ale-hintaan. Tässäpä maistiaisia:

Drops Eskimo Mix

Drops Lin

Rowan Felted Tweed dk

SWTC Xie

Aade Lõng hahtuvat

Mukavaa viikonloppua

Kaksi huivia ja muistutus Silmukkaseurasta

On täällä muutakin kuin villtakkeja tehty. Esittelin pari huivia juuri blogissani ja koska ne ovat neulotut Lumoavan Langan langoilla, onhan niitä toki syytä vilauttaa täälläkin.

Sitä ennen kuitenkin lyhyt pieni muistutus: tänään on Silmukkaseura! Koska on taas normaalit aukioloajat, sekin alkaa siis tutumpaan tapaan kuudelta, mutta tottakai aikaisemminkin saa ilmaantua. Tulkaahan siis paikalle. Ainakin nyt näyttää sääkin sopivan harmaalta sisällä neulomiseen ja minulle puolestani kelpaisi seura.

Mutta nyt niitä huiveja. Koska Stephen Westin Daybreak oli niin mukavaa neulottavaa, tein niitä kaksi.

Ylemmän kuvan keltavoittoiseen huiviin on käytetty Cascaden Heritagea ja Noron Kureyon Sockia ja alempaan huiivin Louhittaren Luolan Väinämöistä ja taas Kureyon Sockia. Itse pidän molemmista huiveista niin väriensä puolesta kuin muutenkin, mutta Väinämöinen ja Kureyon Sock tuntuivat neuloessa jotenkin paremmin yhteen sopivilta kuin Heritage ja Kureyon Sock.

Keltainen huivi Ravelryssä täällä, sininen täällä. Sieltä voi siis käydä katsomassa huivien tarkemmat tiedot ja niiden pitäisi näkyä myös sellaisille, joilla ei ole Ravelry-tunnuksia - ainakin mikäli nyt osasin jakaa projektisivut. Jos en, niin huomauttakaan vaikka kommenttiboksissa.

Käytin näissä huiveissa muuten eri puikkokokoja. Keltaisen huivin tein 3,75 mm puikoilla ja sinisen 3,5 mm puikoilla. Enpä kyllä osaa sanoa mitään mainittavaa eroa niiden välillä... Varmaan aika sama kumpaa käyttää. Huiveissahan se nyt ei ole niin justiinsa.

Itse pidän tällaisista isoista, lämpimistä kääriytymishuiveista. Suosittelen tätä mallia neulottavaksi muille paleluherkille ja raidoista nauttiville ihmisille. Huom, tein itse huivista isomman kuin ohjeessa ja voin sanoa, että huivin isontaminen oli helppoa, koska tarvitsi vain jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin asti, mutta pidemmälle.

Toistan vielä: suosittelen lämpimästi.

Käsityökirppis lauantaina 1.9.

Oulun seudun tekstiiliopettajat ry järjestää lauantaina 1.9. Käsityökirppiksen Oulun Päivien yhteydessä. Tapahtuma järjestetään Pohjankartanossa (Suvantokatu 1) klo 10-14. Paikalle voi tulla myymään itselle tarpeettomia käsityötarvikkeita tai vaan penkomaan muiden pöytiä. Pöydän hinta on 20 € ja myyntipaikkoja voi kysellä sähköpostista tekstiilioulu@gmail.com.

Minäkin suuntaan paikalle lankojen kanssa, joten kannattaa tulla käymään ja katsastamaan tarjonta. Olin tapahtumassa lankoineni kaksi vuotta sitten, kun kirppis järjestettiin ensimmäisen kerran, ja silloinkin paikalle oli löysi mukava määrä ihmisiä. Järjestäjän mukaan kävijämäärät ovat kasvaneet, joten luvassa on toivottavasti vilkas päivä!

Rocky Coast Cardigan

Tähän samaan buumiin pitänee nyt sitten esitellä vielä kolmaskin takki. Tämä Rocky Coast Cardiganini on tosin ollut valmiina jo pidempään, mutta kunnollisten kuvien ottamiseen on mennyt aikaa. 

malli: Rocky Coast Cardigan, Hannah Fettig, kirjasta Coastal Knits

puikot: 6,5 mm ja 5,5 mm

lanka: Drops Lima

langan kulutus: 680 g

Koska kirjoitin samasta asiasta jo omassa blogissani, en mene täällä sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta tiivistän tunnelmani vaikka näin: malli on kaunis, tykkään väristä ja koen että villatakki passaa minulle, mutta hihoista se ei istu ja se meinaa valua päältä liikkuessa. (Tarkemmin asiasta siis täällä.) 

Rehellisesti sanoen en siis voi suositella tätä mallia välttämättä ainakaan a) isokokoisille naisille (enkä miehille) enkä b) ensimmäistä villatakkiaan neuloville. Jos varoitteluistani huolimatta takki kuitenkin vetoaa, suosittelen tutkimaan ohjeessa annettuja mittoja ja ihmettelemään niitä syvästi, lisäämään hihoihin reilusti enemmän silmukoita kuin ohjeessa käsketään ja lukemaan vähän muiden neulojien kokemuksia ja sovelluksia. Rocky Coast Cardiganista ja sen hihoista on kirjoitettu esimerkiksi blogeissa Villalankasarvikuono, Sohvi kuttoo ja Kirsikka-aika, ihan nyt vain muutaman mainitakseni. 

Jos hiha-asiaa ei lasketa, tämä takki on sinänsä aika helppo neuloa. Mikäli palmikot on tuttu tekniikka, eipä tässä juuri kummempia olekaan. Jos palmikoita ei ennestään hallitse, niin tämä on iisi kuvio jonka kanssa opetella.

Kannattaa tosin myös huomioida se, että tämä takki on aukipidettävää mallia. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta varsinkin rintavilla se voi tarkoittaa käytännössä sitä, että takinlipeet ovat kainaloissa, eivät nätisti rinnan päällä.

Itse ajattelin Adelheidin neuvon mukaisesti alkaa metsästää jonkinlaista isoa, näyttävää hakaneulaa tai jotain solki- tai ketjujuttua, jolla takkia saisi pidettyä kiinni pitämättä sitä kiinni. Lähinnä niin, että voisin liikkua se päällä sen valumatta pois.

Mutta siinäpäs se oli. Ei ihan täydellinen, mutta kuitenkin takki, josta on jotenkin pakko vähän tykätä.

Jokohan tässä nyt tuli kaikki valmiit villatakit jo esiteltyä? Pitää varmaan pistää uutta puikoille.

Paluu arkeen

Tänään palataan normaaleihin aukioloaikoihin, eli putiikki auki maanantaista perjantaihin klo 10-18 ja lauauantaisin klo 10-15. Silmukkaseuran kokoontumiset täten myös klo 18 alkaen. Syksyn Silmukkaseuran ajat päivitetään lähiaikoina, joten varailkaapas kalenterit valmiiksi!

Samalla linjalla

Tämä voi olla vähän tylsää, mutta vihreällä jatketaan edelleen. Tässä on nyt nimittäin käynyt niin, että me ollaan Lauran kanssa tänä syksynä värimaailmallisesti samiksia, molempien villatakkiin kun on valikoitunut väri oliivi-mix. Melkein kuin olisi työasut, vaikka ei nyt kyllä ollut suoranaisesti tarkoitus mätsätä.

No, on näissä neuleissa varmaan jotain eroja... että ei meitä ehkä niiden perusteella toisiksemme luulla. Tässäpä minun villatakkini.

malli: Zora, Kristen Rengren

lanka: Drops Alpaca, väri 7238

puikot: 3,25 mm pyöröt

langan menekki: n. 450 g, eli 9 kerää

Outo lintu linnassa -blogissani jorinoitsin takista jo vähän enemmän, joten jätän pidemmät sepustukset täällä väliin. Sanottakoon takista nyt kuitenkin sen verran, että pidän sen mallista kovasti. Se oli aika helppo neulottava ja lopputulos puolestaan on tosi kiva. Pidän tällaista mallia melko monikäyttöisenä.

Yksinkertainen, pieni pitsikuvio on minusta näin laajana pintana melko nättiä. Ei ole mitään hörsyläistä eikä kovin pitsisen näköistä, mutta kaunista.

No, mitäs tykkäätte? Ja tylsistyttääkö meidän värivalinnat?

Vihreää vehreää

Kesän ajan on blogi viettänyt hiljaiseloa, mutta yritämme päästä vauhtiin ja aktivoitua kirjoittelun kanssa näin elokuun myötä. Pari päivää sitten Raiku blogissaan vihjaili, että täällä saattaisi pian olla jotain esiteltävää. Saimme pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kuvattua vihreän villatakkini, joka onkin odotellut treffejä kameran kanssa jo tovin. Takin sain valmiiksi joskus kevättalvella, ja olen sitä käyttänyt useita kertoja. Täällä Oulussa alkaa olla jo aika syksyinen ja viileä ilma, joten jotain lämmikettä on hyvä olla päällä.

Tässä etsitään sopivaa kuvauspaikkaa.

Malli on Suuri Käsityölehdestä 8/2010. Tykkäsin tosi paljon langasta, joka on Dropsin Nepalia. Sitä oli mukava neuloa, ja työ eteni joutuisasti 4 mm:n puikoilla, ainakin silloin kun sitä jaksoi ja kerkesi edistää. Malli on enemmän A-linjainen, kuin mitä ohjeen kuva antoi olettaa, mutta ei anneta sen haitata. Yläosa on kuitenkin aika tyköistuva. Lankaa takkiin meni suunnilleen se puoli kiloa, tarkkaa määrää en nyt pääse tarkistamaan, kun takki on kotona.

Mallissa tykkäsin erityisesti siitä, että siinä oli monta erilaista pintaneuletta; helmassa helmineuletta, vyötäröllä ainaoikeaa ja yläosassa sekä hihoissa palmikoita. Työ ei käynyt tylsäksi oikeastaan missään vaiheessa. Napeiksi valitsin Dropsin isommat puhvelinsarvinapit, jotka sopivat tyyliin oikein mainiosti. Ompelin napeille vastaparit nappilistan toiselle puolelle, koska en pidä siitä, että napit alkavat roikkumaan neuleissa. Takkia ei saa napitettua ihan yhtä jouhevasti kuin "yksinkertaisilla" napeilla, mutta pitemmän päälle sillä ei ole väliä, kun nappilistat pysyvät siistimpinä. 

Takin tein oikeastaan muuten ohjeen mukaan, mutta kauluksessa muutin hieman silmukkamäärää. Ohjeessa käskettiin poimimaan määrä x, joka oli muistaakseni mielestäni kuitenkin liian vähän ja poimimisreunasta tuli ruma ja kaulus kiristi. Purin ja poimin sitten silmukoita sopivasti, että saumakohta näytti siistiltä. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Pitkähihaisena takki voisi olla turhan lämmin, mutta näin lyhythihaisena sitä on mukava käyttää pitkähihaisen t-paidan kaverina. Luulen, että tämä on yksi suosikkivaatteeni tulavan syksynä ja talvena!

Vinkeitä virkkauslankoja

Menneellä viikolla saimme valikoimaan uudet virkkauslangat! Anchor Pellicano on merseroitua 2-säikeistä puuvillaa. Metrejä 50 gramman kerästä löytyy 285 m, ja valmistajan koukkusuositus on 1,25 - 1,5 mm. Värit ovat tosi herkullisia, on pinkkiä, vihreää, keltaista... Limenvihreästä tulisi aika makea pitsiliina sohvanurkkauksen pöydälle, vai mitä?